Käytännön ja taloudellisista syistä piidioksidin korkeaa sulamispistettä ja viskositeettia alennetaan lisäämällä natriumoksidia (juoksutetta) karbonaatin muodossa. Tällöin natrium- ja happiatomit liittyvät pii-happiverkostoon valenssitilojensa mukaisesti. Nämä atomit tunnetaan verkonmuodostajina.

Muut tasolasin pääainesosat, kalsium ja magnesium, liittyvät verkostorakenteeseen verkonmuokkaajina. Näiden muokkaajien vaikutuksesta rakenteista tulee monimutkaisempia, jolloin komponenttien sulaessa yhteen atomien on jäähdytysprosessin aikana vaikeampi asettua kiteytymisen vaatimiin säännöllisiin muodostelmiin. Lasinvalmistusprosessissa jäähdytysnopeus säädetään siten, että viskositeetti kasvaa ja atomien liikkuvuus heikkenee, mikä estää atomien järjestäytymisen ja kiteytymisen.

Tästä syystä lasia kutsutaan usein alijäähtyneeksi nesteeksi: sillä ei ole varsinaista kiteytymis- tai sulamispistettä, eikä siinä esiinny kiteytymisen tai sulamisen piilevän lämmön (latenttilämmön) ilmiötä.