Sylinterimenetelmä
Sylinterimenetelmä
Sylinterimenetelmästä (Cylinder Process) oli kaksi pääversiota, joilla lasisylinteri valmistettiin.
Menetelmän varhaisemmassa vaiheessa käytettiin puhallustekniikkaa. Ensin puhaltajan pillin päähän puhallettiin lasipallo. Kun haluttu ympärysmitta oli saavutettu, puhaltaja alkoi muovata sylinteriä. Tämä tehtiin kuumentamalla palloa uudelleen uunissa ja heiluttamalla sitä syvennyksessä heilurimaisella liikkeellä, jotta pallo venyi sylinterin muotoon. Tämä vaati suurta käsityötaitoa ja oli työntekijälle fyysisesti erittäin raskas prosessi.
Myöhempi versio (kuvassa) oli koneellistettu, ja sillä voitiin valmistaa jopa 13 metriä korkeita sylintereitä. Menetelmässä pyöreä metallinen nostin kastettiin sulaan lasimassaan, jota ylöspäin vetämällä luotiin pitkä sylinteri kirkasta lasia. Tämän menetelmän etuna oli, että sillä voitiin valmistaa suurempia lasiruutuja vähemmällä fyysisellä työllä.
Sylinterimenetelmä
Molemmissa menetelmissä valmis sylinteri viillettiin auki, halkaistiin yhdeltä sivulta ja asetettiin lappeelleen. Tämän jälkeen sylinteri siirrettiin uuniin, jossa se pehmeni uudelleen ja oikaistiin tasaiseksi halkaistujen reunojen kääntyessä ulospäin. Näin syntyi tasainen ja suorareunainen lasilevy.
Prosessin etuna oli – erityisesti myöhemmässä versiossa – että lasin valmistaminen vaati huomattavasti vähemmän vaivaa ja siten vähemmän työvoimaa. Lisäksi, koska lasilevyn reunat olivat suorat, siitä voitiin leikata lasiruutuja erittäin vähäisellä hukalla.
Menetelmän varjopuolena oli kuitenkin se, että lasin pinnat saattoivat vaurioitua sylinterin halkaisun ja oikaisun aikana.
Tiedot on koottu lähteistä: The Glassmakers (kirj. T. C. Barker), Float: Pilkingtons' Glass Revolution (kirj. D. J. Bricknell) sekä yrityksen sisäisistä lähteistä.