Mitä lasi on?

Lasia syntyi aluksi luonnollisesti autiomaissa miljoonia vuosia sitten hiekan kuumentuessa äärimmäisen voimakkaasti. Myös laavasta voi muodostua lasia luonnollisesti. Ihminen keksi lasin noin 5 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ruokaa valmistettiin silloin nitraattikappaleiden päällä olevissa padoissa. Tuli oli niin kuuma, että kappaleet sulivat ja sekoittuivat huomaamatta rannan hiekkaan. Jäähtynyt seos oli lasia. Lasia käytettiin sen keksimisen jälkeen aluksi vain koristeena tai taide-esineissä. 

Kirkas lasi keksittiin noin sata vuotta ajanlaskun alkamisen jälkeen. Syyriassa oli keksitty, miten lasia voi muovata onton lasinpuhallusputken läpi puhaltamalla. Lasinpuhaltajat pystyivät tällä menetelmällä valmistamaan suuria määriä kirkasta lasia. Syyria kuului tuolloin Rooman valtakuntaan, joten lasinpuhallus levisi myös Eurooppaan. Lasia käytettiin Rooman tärkeimmissä rakennuksissa ja Pompeijin ylellisissä huviloissa. Lasia käytettiin keskiaikaan saakka ennen kaikkea kirkoissa ja palatseissa. Myöhemmin lasi-ikkunoita alettiin käyttää myös julkisissa rakennuksissa, majataloissa ja varakkaiden porvarien taloissa. 

Lasin laatu parani vuosisatojen kuluessa muun muassa Friedrich Siemensin ja Carl Zeissin kaltaisten tutkijoiden keksintöjen myötä. Lasin massatuotanto alkoi 1800-luvun teollisen vallankumouksen ansiosta. 

Lasin huomattiin olevan hyvä eriste, minkä vuoksi 1970-luvun öljykriisin aikaan kaksinkertaista lasia alettiin käyttää yleisesti ensimmäistä kertaa. Energiansäästön ja asumismukavuuden parantamiseksi kehitettiin erityinen kaksinkertainen selektiivilasi. Siinä lasikerrosten välissä on erityinen lämpöä heijastava ohut metallikerros. 

Lasista on tullut välttämätön osa elämää. Sitä käytetään muun muassa rakentamisessa, autoteollisuudessa ja puutarharakentamisessa.