Pieni asia, joka saa aikaan suuren eron

Mediatiedote
23 heinä 2009
Usein sanotaan, että pienet asiat elämässä tekevät suuren eron. Eikä jonkin niin yksinkertaisen asian kuin lasin kehityskulku ole mikään poikkeus. Tänä vuonna Pilkington ja koko rakennusteollisuus juhlivat float-lasin keksimisen 50-vuotispäivää. Päältä katsoen asia saattaa vaikuttaa hiukan tylsältä verrattuna vaikkapa puhelimen keksimiseen, mutta kun asiaa tutkailee hieman syvemmältä, sieltä löytyy prosessi, joka kirjaimellisesti muutti sen maiseman, mikä meille tänään maailmasta avautuu.

Usein sanotaan, että pienet asiat elämässä tekevät suuren eron. Eikä jonkin niin yksinkertaisen asian kuin lasin kehityskulku ole mikään poikkeus. Tänä vuonna Pilkington ja koko rakennusteollisuus juhlivat float-lasin keksimisen 50-vuotispäivää. Päältä katsoen asia saattaa vaikuttaa hiukan tylsältä verrattuna vaikkapa puhelimen keksimiseen, mutta kun asiaa tutkailee hieman syvemmältä, sieltä löytyy prosessi, joka kirjaimellisesti muutti sen maiseman, mikä meille tänään maailmasta avautuu.

Parhaan esimerkin siitä, miten float-lasi muutti maailmaa, näemme kulkiessamme oman kauniin pääkaupunkimme Lontoon kaduilla. Kun vertaamme historiallisten rakennusten, kuten Westminster Abbey, pieniä ikkunoita nykyaikaisiin ihmeisiin, kuten The Gherkin, ymmärrämme piankin, miten erilaiselta kaikki näyttäisi ilman float-lasia.

Vuosisatojen ajan lasia valmistettiin puhaltamalla se isoiksi sylintereiksi, jotka leikattiin auki, tasoitettiin litteäksi ja leikattiin ruuduiksi. Prosessi oli työläs, ja sen avulla pystyttiin valmistamaan vain pieniä suorakulmaisia lasiruutuja. Tästä rajoituksesta huolimatta rakennettiin upeita rakennuksia, kuten Parlamenttitalo Lontoossa ja Versaillesin linna Versaillesissa, mutta se oli kuitenkin arkkitehdeille jatkuva este ideoitten toteuttamiseen, ja he kaipasivat uutta teknologiaa, jonka avulla voisivat edelleen laajentaa suunnitelmiaan. 1990-luvun ensi puoliskolla suuria pintoja korkealaatuista tasolasia pystyttiin tuottamaan vain hiomalla ja kiillottamalla, jolloin materiaalista menetettiin suunnilleen kolmasosa ’hukkana’. Etsintä oli käynnissä sellaisen tuotantotavan löytämiseksi, jonka avulla saataisiin täysin tasaista ja optisesti täydellistä lasia suoraan lasiuunista ilman mitään jatkojalostusta. Vastaus löytyi vuonna 1959.

Tarkalleen 50 vuotta sitten Sir Alastair Pilkington, silloisen Pilkington Brothers’in silloinen tekninen johtaja, kehitti float-lasitekniikan. Sir Alastairin ideana oli kelluttaa sulanutta lasia lasiuunista sulan tinakerroksen päällä. Prosessi tuottaa jatkuvaa lasinauhaa, joka sitten leikataan määrättyihin kokoihin float-linjalla maksimikoon ollessa 6 m x 3,2 m. Sen jälkeen lasi voidaan leikata käytännöllisesti katsoen minkä kokoiseksi tai muotoiseksi tahansa, ennen kuin se menee jälkikäsittelyyn, kuten laminoitavaksi tai karkaistavaksi. Arkkitehdit, joiden suunnitelmat olivat aikaisemmin rajoitettuja, saattoivat nyt luoda, mitä halusivat. Rajoja hakeva –suunnittelu, kuten esim. British Museumin katto, Eden-projekti, Beetham Tower, Louvren pyramidi Pariisissa, Pekingin Olympic National Grand Theatre’n ‘munankuori’, saksalaiset Huf Haus –talot; nämä kaikki olisivat olleet mahdottomia toteuttaa ilman float-lasiprosessin keksimistä.

Ja muutos näkyi muuallakin kuin julkisissa rakennuksissa. Asuintalot muuttuivat, kun uutta menetelmää hyödynnettiin viherhuoneissa, kasvihuoneissa, erkkereissä ja lasiovissa. Myös autot muuttuivat, kun autovalmistajat puhalsivat ajoneuvoihinsa uutta elämää, ja autojen tuulilaseista tuli enemmänkin design-tuote kuin pelkkä välttämättömyys.

Julia Berkin Pilkingtonin rakennuslasitoiminnoista Englannista toteaa: “Float-lasiprosessissa on jännittävää, että se on keksintö, jonka niin moni meistä on kokenut, muttei ole oikeastaan koskaan osannut sitä arvostaa. Ja kuitenkin, kun ottaa hetken aikaa ja katselee ympärilleen, se on todellakin henkeäsalpaavaa. Me Pilkingtonilla olemme hyvin ylpeitä voidessamme sanoa, että meillä on ollut todellinen vaikutus maailman kasvoihin; nykypäivän arkkitehtuuri ei todellakaan olisi ollut mahdollista ilman float-lasia. Ei ole aivan jokapäiväistä, että jollakin näin yksinkertaisella asialla on tällainen vaikutus päivittäiseen elämään.”

Nyt, 50 vuoden kuluttua, Pilkingtonin float-lasiprosessilla on paikkansa maailman lasiteollisuuden sydämessä. Kirkkaan, värillisen ja pinnoitetun lasin valmistuksessa sekä ajoneuvoihin että rakennusteollisuudelle. Float-lasiprosessi on tehnyt lasista esteettisesti miellyttävämpää ja samalla tasoittanut tietä lasin pinnoittamiselle, mikä vuorostaan on kannustanut kehittämään uusia tuotteita. Pilkington Activ™ Blue, itsepuhdistuvaa auringonsuojalasia, ja Pilkington K Glass™, yhtä parhaista low-e-laseista, joita käytetään vähentämään kotien lämpöhukkaa, ei olisi pystytty kehittämään ilman float-lasiprosessin keksimistä.